Seosrakenneteräksen hitsausmenetelmät venttiiliteollisuudelle - Tekniset tiedot matalan lämpötilan teräsvaluille venttiileille

Seosteisen rakenneteräksen hitsausmenetelmät venttiiliteollisuudelle - Tekniset tiedot matalan lämpötilan teräsvaluille venttiileille Lujateräksen, joka tunnetaan myös nimellä luja teräs, myötöraja on vähintään 1290 MPa ja vetolujuus vähintään 440 MPa. Myötörajan ja lämpökäsittelytilan mukaan lujuusteräs voidaan jakaa kuumavalssattuihin normalisoiviin teräksiin, vähähiilisiin karkaistuihin teräksiin ja keskihiilisiin karkaistuihin teräksiin. Kuumavalssattu normalisoiva teräs on eräänlainen ei-lämpökäsittelyvahvistettu teräs, joka toimitetaan yleensä kuumavalssatussa tai normalisoivassa tilassa. Se perustuu pääasiassa massaliukenemisen vahvistamiseen, perliitin suhteellisen määrän lisäämiseen, viljan jalostukseen ja saostuman vahvistamiseen lujuuden varmistamiseksi. Vähähiilinen karkaistu teräs on riippuvainen karkaisusta, korkean lämpötilan karkaisu lämpökäsittelyprosessista (karkaistu käsittely) massaseosteisen rakenneteräksen vahvistamiseksi... Seostettujen rakenneterästen hitsausmenetelmät (1) Seosteisten rakenneterästen luokitus Seosrakenneteräs on eräänlainen terästä, johon on lisätty joitain seosaineita tavallisen hiiliteräksen pohjalta erilaisten työliuskojen ja ominaisuuksien vaatimusten täyttämiseksi. Hitsaukseen käytettävät seostetut rakenneteräkset jaetaan yleensä kahteen seuraavaan luokkaan. 1 Lujuusteräs Lujuusteräksen, joka tunnetaan myös nimellä lujuusteräs, myötöraja on vähintään 1290 MPa ja vetolujuus vähintään 440 MPa. Myötörajan ja lämpökäsittelytilan mukaan lujuusteräs voidaan jakaa kuumavalssattuihin normalisoiviin teräksiin, vähähiilisiin karkaistuihin teräksiin ja keskihiilisiin karkaistuihin teräksiin. Kuumavalssattu normalisoiva teräs on eräänlainen ei-lämpökäsittelyvahvistettu teräs, joka toimitetaan yleensä kuumavalssatussa tai normalisoivassa tilassa. Se perustuu pääasiassa massaliukenemisen vahvistamiseen, perliitin suhteellisen määrän lisäämiseen, viljan jalostukseen ja saostuman vahvistamiseen lujuuden varmistamiseksi. Vähähiilinen karkaistu teräs on massaseosrakenneterästä, joka on vahvistettu karkaisulla ja korkean lämpötilan karkaisulla lämpökäsittelyprosessilla (karkaistu käsittely). Sen hiilipitoisuus on yleensä wc0,25%, ja sillä on korkea lujuus, hyvä muovin sitkeys ja se voidaan hitsata suoraan karkaistussa tilassa. Keskihiilen karkaistun teräksen hiilipitoisuus on 0,3% korkeampi kuin wc, ja myötöraja voi olla yli 880 MPa. Karkaisu- ja karkaisukäsittelyn jälkeen sillä on korkea lujuus ja kovuus, mutta alhainen sitkeys, joten hitsattavuus on huono. 2. Erikoisteräs Käytön mukaan ympäristöolosuhteiden tai suorituskykyvaatimukset voidaan jakaa perliitti lämmönkestävä teräs, niukkaseosteinen korroosionkestävä teräs ja matalan lämpötilan teräs kolme. Pearlite lämmönkestävä teräs wc≤5%, kromi- ja alumiinipohjainen hypoeutektoidinen teräs. Sillä on hyvä lämpölujuus ja vakaus. Sen erikoiskohta on, että sillä on edelleen tietty lujuus ja hapettumiskestävyys jopa 500 ~ 600 ℃ lämpötilassa. Sitä käytetään pääasiassa lämpövoimalaitteiden ja petrokemian laitteiden korkean lämpötilan komponenttien valmistukseen. Vähäseosteisia korroosionkestäviä teräksiä ovat alumiinia sisältävät korroosionkestävät teräkset, joita käytetään petrokemian laitteissa, sekä fosfori- ja kuparipitoiset korroosionkestävät teräkset, joita käytetään meriveden tai ilmakehän korroosionkestäviä teräksiä varten. Kattavien mekaanisten ominaisuuksien tyydyttämisen lisäksi tällä teräksellä on myös korroosionkestävyys vastaavassa väliaineessa. Sitä käytetään yleensä kuumavalssatussa tai normalisoivassa tilassa, se on vahvistetun teräksen ei-lämpökäsittely. Matalan lämpötilan teräslevyä tulee käyttää -40 ~ 196 ℃ matalan lämpötilan laitteissa ja rakenneosissa, joiden tärkein vaatimus on alhaisen lämpötilan sitkeys, lujuus ei ole korkea. Se jaetaan yleensä nikkelittömään teräkseen ja nikkeliä sisältävään teräkseen, jota käytetään yleensä palotilan normalisoinnissa tai normalisoinnissa, ja se kuuluu vahvistetun teräksen ei-lämpökäsittelyyn. 3. Lujan teräksen hitsattavuusanalyysi Suurlujuuden teräksen hitsattavuuden tärkeimmät ongelmat ovat: kiteytyshalkeama, nesteytyshalkeama, kylmähalkeama, uudelleenlämmityshalkeama ja lämmön vaikutuksen vyöhykkeen suorituskyvyn muutos (1) kidehalkeama Hitsin kidehalkeama muodostuu myöhäinen hitsausjähmettymisjakso, koska matalan sulamispisteen omaava eutektiikka muodostaa nestekalvon raerajalle ja halkeilee raerajaa pitkin vetojännityksen vaikutuksesta. Sen tuotanto liittyy hitsin epäpuhtauksien (kuten rikki, fosfori, hiili jne.) pitoisuuteen. Nämä epäpuhtaudet ovat alkuaineita, jotka edistävät kiteytyshalkeamia, ja niitä tulee valvoa tiukasti. Mangaanilla on rikinpoistovaikutus, joka voi parantaa hitsin halkeilukestävyyttä. (2) Nestemäisen halkeaman hitsauksen lämpövaikutteinen vyöhyke Nestemäinen halkeama johtuu matalassa lämpötilassa sulavan eutektin paikallisesta sulamisesta metalliraerajan lähellä monikerroksisessa hitsauksessa vetojännityksen alaisena hitsauksen lämpökierron vuoksi. 4 Lujan teräksen hitsausprosessi Hitsausprosessi sisältää hitsausmenetelmien ja hitsausmateriaalien valinnan, hitsausspesifikaatioiden määrittämisen, lämpökäsittelytyöntekijöiden muotoilun sekä hitsauskokoonpanon ja hitsausjärjestyksen muotoilun. Kohtuullinen hitsausprosessi on erittäin tärkeä tuotteen laadun varmistamiseksi, tehokkuuden parantamiseksi ja kustannusten alentamiseksi. (1) Kuumavalssaus ja normaalin teräksen hitsausprosessi Kuumavalssaavalla normaalilla teräksellä on hyvä hitsattavuus, vain silloin, kun hitsausprosessi ei ole oikea, ilmenee liitosten suorituskykyongelmia. Kuumavalssattu ja normaali teräs soveltuvat erilaisiin hitsausmenetelmiin, pääasiassa materiaalin paksuuden, tuotteen rakenteen, hitsin sijainnin ja käyttöolosuhteiden mukaan. Yleensä hitsaus voidaan tehdä kaarihitsauksella, kaarihitsauksella, hiilidioksidikaasuhitsauksella ja sähkökuonahitsauksella. Jotta vältytään haurastumiselta ylikuumennetulla alueella, tulee valita pieni lämmöntuotto. Pienillä lämmöntuonnilla ja esilämmitystoimenpiteillä voidaan säätää välikerrosten lämpötilaa halkeamien estämiseksi hitsattaessa suuripaksuista terästä ja perusmetalliseoselementtejä. Hitsausmateriaalien valinnalla on kaksi tarkoitusta: yksi on välttää kaikenlaiset hitsausvirheet ja toinen on sovittaa yhteen perusmetallin mekaaniset ominaisuudet. Hitsin kiteytymisen erityispiirteistä johtuen sen kemiallinen koostumus on yleensä erilainen kuin perusmetallin. Puikkokaarihitsausta käytettäessä voit valita elektrodin, jonka lujuustaso vastaa perusmetallia, eli valittavan perusmetallin b:n mukaan. Kuumavalssattu teräs, jolla on alhainen hitsauslujuus ja vähäinen halkeamistaipumus, voi valita kalsiumelektrodin, jolla on hyvä prosessin suorituskyky tai matalavetyinen elektrodi. Erittäin lujalle teräkselle tulee valita matalavetyinen elektrodi. Matalissa lämpötiloissa olevat teräsvalut venttiileille Tämä standardi koskee venttiilejä, laippoja ja muita paineen alaisia ​​valukappaleita, joita käytetään alhaisessa lämpötilassa -254 ℃ - -29 ℃. Kaikki valukappaleet on lämpökäsiteltävä materiaalin suunnittelun ja kemiallisen koostumuksen mukaisesti. Jotta paksuseinämäiset valukappaleet täyttäisivät vaaditut mekaaniset ominaisuudet, vaaditaan yleensä kaapelirungon teräsvalujen karkaisu. Ennen normalisointia tai karkaisua valu on sallittua jäähdyttää suoraan faasisiirtymän lämpötila-alueen alapuolelle valun ja jähmettymisen jälkeen. Kun *** valupintavian menetelmä tuottaa korkean lämpötilan, valu tulee esilämmittää vähintään taulukossa 4 ilmoitettuun minimilämpötilaan ennen käyttöönottoa. Tämän standardin soveltamisala määrittelee tekniset vaatimukset, testausmenetelmät, tarkastussäännöt ja merkinnät venttiilien matalan lämpötilan teräsvaluille (jäljempänä "valut"). Tämä standardi koskee venttiilejä, laippoja ja muita paineen alaisia ​​valukappaleita, joita käytetään matalissa lämpötiloissa -254 ℃ - -29 ℃. Normiviiteasiakirja Seuraavien asiakirjojen termeistä tulee tämän standardin ehtoja viitaten tähän standardiin. Päivättyjen lainausten osalta kaikki myöhemmät muutokset (lukuun ottamatta virheitä) tai muutokset eivät koske tätä standardia, mutta tämän standardin mukaisten sopimusten osapuolia kehotetaan tutkimaan näiden asiakirjojen versioiden käyttöä. Päiväämättömien viitteiden osalta niiden versiot ovat sovellettavissa tähän standardiin. GB/T222-2006 teräs kemialliseen analyysiin - Näytteenottomenetelmä ja valmiin tuotteen kemiallisen koostumuksen sallittu poikkeama GB/T 223(kaikki osat) Raudan, teräksen ja metalliseosten kemialliset analyysimenetelmät GB/T 228-2002 Metallimateriaalit - Veto testaus huoneenlämmössä (ISO 6892:1998 (E), MOD) GB/T 229-1994 Metal Charpy -iskutestimenetelmä (ekv TSG 148:1983) Valukappaleiden mittatoleranssit ja koneistusvarat (eqv ISO 8062:1994) GB/ T 9452-2003 Lämpökäsittelyuuni -- tehokkaan lämmitysvyöhykkeen määritys Valetut hiiliteräsosat yleisiin suunnittelutarkoituksiin (neq ISO 3755:1991) GB/T 12224-2005 teräsventtiilit Yleiset vaatimukset GB/T 12230--2005 ruostumattoman teräksen valukappaleet yleiset venttiilit -- Tekniset tiedot Yleiset hitsauksen laadunvarmistuksen periaatteet (> GB/T 13927 Yleinen venttiilin painetesti (GB/T 13927-- ​​1992.neq ISO 5208:1382) GB/T15169-2003 Terässulatushitsaushitsaajien taitojen arviointi (ISO) /DIS 9606-1:2002) JB/T 6439 Venttiilin puristusvaluteräsmagneettisten hiukkasten tarkastus JB/T 6440 -venttiilin puristusvaluteräsosien radiografinen tutkimus JB/T 6902 venttiilivaluteräs - testimenetelmä nesteen tunkeutumista varten JB/T 7927 -venttiili teräsvalut ulkonäön laatuvaatimukset ASTM A3S1/A3S1M Austeniitti ja austeniitti paineosiin. Ferriittisten (kaksivaiheisten) teräsvalujen spesifikaatio ASTM A352/A352M Ferriittisten ja martensiittisten teräsvalujen eritelmä matalan lämpötilan puristuspuristuksessa oleville osille Tekniset vaatimukset Materiaalilaatu ja käyttölämpötila Valukappaleen materiaalilaatu ja käyttölämpötila on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1 Valu materiaalilaatu ja käyttölämpötila Kemiallinen koostumus ja mekaaniset ominaisuudet Valukappaleiden kemiallisen koostumuksen tulee olla taulukon 2 vaatimusten mukainen. Taulukko 2 Valukappaleiden kemiallinen koostumus (massaosuus)